Olin halunnut käydä Pietarissa taas pitkästä aikaa jo kauan, ja nähnyt melkein jokaisessa unessani niitä kerrostaloja ja paikkoja, joten aika euforisessa mielentilassa ajelin ensimmäisenä päivänä kaupungin valoissa. Pietari kuitenkin on toinen kotikaupunkini, joka on vuosien varrella tullut tutuksi ja jonne palaaminen tuntuu aina erikoiselta. Enkä ole lainkaan kyllästynyt, aina löytyy uusia katuja ja ihmisiä ja museoita ja teatteria ja pelkkä metrolla ajelukin on onnen hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti